maanantai 20. huhtikuuta 2015

Pysykää lapset pieninä!


Mä ottaisin vaikka miljoona vauvan valvottamaa yötä, kuin joutuisin ratkomaan lasten sosiaalisia kuvioita. Mun ratkaisu on aina ollut hyvät välit lasten kavereiden vanhempiin. Että olisi helppo soittaa kun omaa on kohdeltu väärin, ja että muhun voi ottaa yhteyttä jos oma on hölmöillyt toista kohtaan.

Molempia edellä mainittujahan on tullut vastaan. En oikeastaan aio avautua aiheesta enempää. Mutta pysykää lapset pieninä. Tai kasvakaa äkkiä täysi-ikäisiksi. Tai pystykää toimimaan porukassa. Sitä kaikista mieluiten, se olisi kaikkien etu. Sosiaaliset taidot ja silleen. Love. Yksi iso maailma. One big happy family. Friends 4ever. Empatiaa!



Yhdessä! Kuva täältä

4 kommenttia:

  1. Noiden sosiaalisten kuvioiden ratkominen on kyllä rankkaa. Meillä oli sitä laatua toistaiseksi eniten silloin kun esikoinen oli eka-tokaluokkalainen. Se on vähän hankala vaihe: lapset opettelevat manageroimaan kaverisuhteitaan itsenäisesti, mutta sellaiset asiat kuin solidaarisuus ja empatiakyky (ja järki...) ovat vielä melko kehittymättömiä. Oli siinä kyllä kaikenlaista. Ja omat muistot ja traumat ja tunnetaakat siinä sopassa mukana sotkemassa. Välillä oli tosi vaikeaa pysyä tyynenä ja rauhallisena saati tietää, mikä olisi viisain tapa reagoida. Hyvät suhteet lasten kavereiden vanhempiin (ja myös niihin kavereihin) on kyllä tärkeät.

    Mutta apua! Mä aina tapaan vannoa, että ottaisin ennemmin vaikka kymmenen uhma- ja murrosikää peräkkäin kuin yhdenkään vauva-ajan yövalvomisineen enää. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma herkkyyshän näissä pahinta on! Ekaluokkalaiset tosiaan soveltavat omia lakejaan, ja aikuista tarvitaan vielä. Esikoinen ei oikein enää antaisi vanhempien puuttua, mutta vähän pitää pitää silmällä.

      Ehkä sä olet oikeassa, en mäkään enää palaisi vauvavuosiin. Sehän tarkoittaisi että mun pitäisi elää nämä hetket taas uudestaan :D

      Poista
  2. Huhhuh, esimakua näistä on saatu, kun melkeinviisivuotias harjoittelee kaveeraamista päiväkodissa ja naapureiden kanssa. Ei tunnu olevan ihan yksinkertaista, ja jostain syystä tuntuu aina, että muilla se sujuu paremmin... Kun mä vain NIIIN toivon, että omista lapsista kasvaisi "hyviä kavereita", oon ajatellut sen taidoista tärkeimmäksi ihan koko elämän kannalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä varmaan näet töissä noita sosiaalisia taitojaan harjoittelevia pieniä ja isompia. Ja ne on ihan selkeitä juttuja yleensä. Mutta kun on omasta kysymys, sitä vajoaa ihan outoihin tuntemuksiin.. Kaveritaidot on niiiiin tärkeitä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!