Juhlimme menneellä viikolla 10-vuotiasta tytärtä. Tosin hän on oikeasti vielä 9, sillä on syntynyt samana päivänä kuin baby Jeesus eli joulupäivänä.
Aloitin innoissani kaverisynttäreiden pidon hänelle jo kaksi-vuotiaana, ja ekoina vuosina äitejä oli toki mukana. Toisen lapsen kanssa into hiipui, ja ensimmäiset kaverikemut taisi olla 4-5-vuotiaana. Nykyään huokaisen jokaisten remujuhlien jälkeen helpotuksesta - onneksi lastenjuhlia on vain kerran vuodessa per lapsi.
Viime vuonna kyselin kierrellen ja kaarrellen, että vieläkö pidetään kaverijuhlat, ja kyllä pidettiin. Tänä vuonna tyttö itse bongasi idean synttäreilleen - Diandran keikka. Vain kahdelle kaverille ja päätteeksi yökyläily. Sopi hyvin.
Ei ilmapallojen puhaltelua, ei kutsuja, ei ohjelman keksimistä, ei pikkupussukoiden rakentelua (mitä missä milloin keksittiin, että vieraatkin saavat kotiinviemislahjat..), ei mokkapalojen leivontaa, ei serpentiiniä, ei popcornia pitkin kotia, ei teemaa.
Keikka oli mukava - ikärajaton ja paljon vanhempia lapsineen. Diandra oli herttainen, suloinen, hymytyttö. Kotona hihittely ja kiljahtelut tytön huoneessa jatkuivat tuntikausia - "Äiti älä häiritse, me biletetään!" Niin ja Paha poika raikasi yhteislauluna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!