Lokikirja

Merkintä kuivan maan lokikirjaan joulukuun 29. vuonna 2014.

Joululoma on ohi ja olin tänään töissä. Joitain minivapaita on tulevaisuudessa, mutta pidempää pätkää odotellaan pitkään. Ulkona oli kylmä, -21 astetta kun lähdin töihin kello 9. Auto yski käynnistettäessä. Lapset jäivät kotiin jatkamaan lomaa. Lapsia oli kauhea ikävä töissä, ja mietin että miten tähän arkeen taas sopeutuu? Käväisin omalla työpaikalla hakemassa varusteita ja työkaapin edessä odotti puketit ja paketit perheiltä, kuin uusi joulu. Olen kiitollinen, siitäkin.

Töistä lähtiessä pakkasta -19 astetta. Jostain syystä auton lämmitystolppa ei toiminut. Kotona odotti takkatuli ja joulukinkusta tehty pizza. Lasten kanssa tuhottiin aimo kasa joulusuklaita. Muutama päivä tätä vuotta jäljellä. On ollut hyvä vuosi.

My Top Favorites this Christmas

Tässä joulun jälkimainingeissa ajattelin kunnostautua ruoka-aiheisella postauksella. Ja koska olen syksyn ollut leipomatta, olen pöllytellyt jauhoja jo kahtena päivänä peräkkäin. Vau! Maidoton ja munaton täytekakku tyttären 10-vuotis syntymäpäivän kunniaksi ja Tapaninpäivän vieraiden kunniaksi ranskalainen Jouluhalko - Brûte de Noël (resepti täältä).

Saaristolaisleivän päälliset Top 3

1. Siianmäti

2. Kirjolohenmäti

3. Graavilohi

Saaristolaisleivän päällä hyvää on myös homejuustot. Ja kinkku. Mutta koska tämä akka on nyt kaapinut astiat niistä tyhjiksi, leivän päällä menee mainiosti ihan Edamkin. Ja jälkiruokina niitä edellämainittuja kakkuja:

Mitä teidän joulu-suosikit ovat?

Tonttu se vaan ei saa unta..

Miten teillä nukutaan tänä yönä? 10 vuotta sitten minulta meni lapsivedet, ja aatonaattoyön olin sairaalassa - eihän siellä kukaan nuku. Aattona söin kinkkua ja laatikkoja osastolla, jouluyön synnytin ja joulupäivänä sain pienen tytön syliin.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin nautitaan odotuksesta. Synttäriaamun ja jouluaaton odotuksesta. Pienin juoksee nakuna ympäriinsä - tonttulakki päässä. Sillekin mentiin höpöttämään uusista leluista ja tontuista.. O.ou.

Vanhemmat lapset ovat vähän raivona kun näkivät muka minun hiipivän autolta varastolle BR-lelukaupan pussin kanssa. Näystään huolimatta uskovat sitkeästi. Johonkin. Jotain itsesuojelua kai.

Unta tässä kodissa odotetaan tänä aatonaattoiltana pitkään. Mies yskii, lapset pyörivät sängyissään ja minun teippirullahommani ovat vasta alussa.

Hyvää joulua jokaiseen kotiin ❤ !

Kohti tunnelmaa + Saaristolaisleipä

Kävin tänään lasten kanssa automarket-kompleksissa ja iloinen joulumieli on lopulta saavutettu. Tai uskoo ken haluaa, sillä olivathan parkkipaikat ja vapaat kassahenkilöt työn takana. Kannattaa valittaa (kts. edelliset postaukset), sillä näinhän alitajunta työskentelee kohti haluttua lopputulosta. Lopulta vietin puolisen tuntia miesluolassamme (täysin varaston roolia toimittanut viimeiset puoli vuotta) punaisten käärepapereiden kanssa. Melkein kaikki hankittuna!

Taistelin myös kermatölkeistä Prisman kylmähyllyillä ja innostuin haalimaan tavarat joulun Saaristolaisleipään. Reseptin sain töistä, ja tapani mukaan kirjaan sen tänne ylös. Saa käyttää, mut ei o pakko hei.


HELPPO SAARISTOLAISLEIPÄ

1 litra piimää
75 g hiivaa
2 dl siirappia
3dl kaljamaltaita (Tuoppi)
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja
2 rkl voita vuokien voiteluun

Siirappivesi
1,5 dl vettä
0,5 dl siirappia

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi kattilassa tai mikrossa. Murenna hiiva joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää loput aineet, eli siirappi, olutmaltaat, vehnäleseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot puuhaarukalla sekoittaen. Taikinaa ei vaivata.

Voitele kaksi 2 litran vuokaa voilla. Jaa taikina vuokiin. Anna kohota liinalla peitettynä 1,5 h.
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Paista leipiä keskitasolla noin 2h.

Kun leivät ovat kypsyneet 1,5 h, valele ne siirappivedellä ja jatka paistamista vielä 30 min. Anna leipien jäähtyä vuoissaan. Anna leipien mielellään tekeytyä kylmässä. Leivät ovat parhaimmillaan parin kolmen päivän päästä.

...SIIS VIELÄ EHTII!

Köh köh köh joulusta

Kiitos tervehtymistoivotuksista! Influenssa on pitänyt meitä otteessaan, ja olen ollut töistä poissa yhteensä kahdeksan päivää. Kahdeksan! Ensin lapsi. Sitten itse. Sitten toinen lapsi, jota kannatti jäädä itse hoitamaan, sillä olin itse edelleen puolikuntoinen. Ääntä ei tule vieläkään, mitä nyt vähän pihinää. Veikkaisin äänihuulten-, kurkunpään- ja keuhkoputkentulehdusta. Hoidetaan hunajalla. Mutta puolikuntoisuus ei nyt enää haittaa, sillä aloitin sairasloman perään joululoman.

Uskallauduin eilen ulos lasten kanssa. Kello 15 ulkona oli märkää. Täällä uusimaalla, Kehä 3:n ulkopuolella, oli ihan hitunen lunta. Tänään pitäisi sataa lisää.

Tätä kirjoittaessani, sängyn vierellä puksuttaa ilmankostuttaja. Pakko sanoa, että on hyvä ja tehokas laite. Ei semmoinen 70-luvun ufo, vaan tämän vuosituhannen versio. Märkä pyyhekin oikeasti toimii ilmankostuttajana. Semmoisenhan yleensä ripustan lasten sängyn reunalle heidän sairastaessaan, uskomatta sen tehoon kuitenkaan. Mutta nyt viikon yskiessäni - pissat housuun tai keuhkot pihalle - olen pyyhkeen fani. Todistettu, märkä pyyhe sängyn reunalla on oikeasti kuivan yskän pelastaja.

Joulu on neljän päivän kuluttua. Jos nyt pitäisi sanoa jotain itsestään, sanoisin kai, etten ole jouluihminen. Mikä jouluihmisyyden määrittelee? Täällä nimittäin takakireä ihminen yrittää suorittaa oletettavia toimenpiteitä jotta se joulu nyt sitten voi tulla. Aikataulullisesti en ole koskaan siinä onnistunut.

Toimenpiteistä on osa suoritettu. Tänään siivottiin ja lapset saivat kiitettävät todistuksensa. Urheiluseuralta ostettu joulukuusi odottaa takapihalla, olen lähettänyt nipun joulukortteja ja pakkasessa on piparitaikina ja torttutaikina odottamassa herttaista hetkeäni.

Miehelle olen muutamana vuotena delegoinut joulukokkailut - tämä jos mikä löysentää omaa nutturaa. Vaikka viettäisimme aattoa muualla, olemme halunneet hankkia kotiin omat jouluruoat. Mies haluaa lanttulaatikon, kinkun ja rosollin, minä graavikalan, mädin ja saaristolaisleivät. Eli koko kattaus hankitaan.

Jouluntaika pukkeineen alkaa hiljalleen paljastua koululaisille, ja tänä vuonna antamisen iloa levitetään heihinkin, ja molemmat saavat hiukan joulurahaa, jolla voivat ostaa muille perheenjäsenille pienet paketit kuusen alle. Näin kai lasten kautta hyvä mieli hiipii itseenkin.

Joulu tulee - olen minä valmis tai en :)

Influenssassa

Vilkutus peiton alta. Meillä on influenssa. Pienimmän kanssa vietimme yhden illan sairaalassa tutkittavana - keuhkokuume ja positiivinen influenssa-näyte. Oma olokaan ei ole kuin tavallisessa flunssassa, sillä kuumeen poistuttua läsnä on valonarkuus ja huimaus. Kohti tervettä joulua!

Ilahdus

Huomenta!

Koska olen suoltanut tummia tekstejä ja ajatuksia viime viikkoina, päätin ilahduttaa itseäni kurkistamalla ulos. Tässä maisema klo 9 takapihalta. Lunta! Pidemmälle en muutamaan päivään menekään, sillä meillä on vuosituhannen tauti päällä. Kaikilla paitsi miehellä, joka lähtee kohta urheasti joulukalan, kinkun ja mätien ostoon.

11 päivää jouluun. Oma kuume on laskenut ja tästä voi nousta enää ylöspäin. Ihunaaaa!

Oi uni!

Kello 2.50. Tulikuuma lapsi seisoo vieressä. Mittari näyttää lääkkeelliset lukemat. Kello 2.59. Pikaneuvottelu,  "Kumpi jää kotiin, sä vai mä?" Mä tällä kertaa. Pikaista ajatusjärjestelyä, sillä loppuviikkoon oli sovittuna monenmoista.

Seuraavana yönä tilanne jatkuu.
21.15. 21.34. 21.50. 22.14. 22.35. 22.57. 23.04. 23.26.... 23.45. 00.02. 00.18. 00.48. 1.13. 1.24. 1.39. 2.05 ... 2.35. 2.56. 3.11. 3.25. 3.50. 4.15. 4.30. 4.45. 4.59... 5.12. 5.36. 5.48. 6.04. 6.16....... Koko yö, vartin välein, joka tunti. Itkua ja silitystä. Mikään lääke ei tuo unta.

Miten olenkaan voinut unohtaa, miten korvatulehdus oireilee? Hoksasin sen vasta aamuyöstä. Paine kasaantuu. Tämä oli nuorimmaisen ensimmäinen korvatulehdus (molemmat korvat märkänä + komiat silmätulehdukset), on voitto päästä näin pitkälle, sillä keskimmäisellä oli komeat korvatulehduskierteet puolivuotiaasta.

Toisaalta, olenpa unohtanut myös, miltä tuntuu heräillä jatkuvasti, ihan kuin vauva-aikaan. Hienoinen kooma päällä! Oi makea, syvä uni. Kohta nähdään!

Dark

Kuva on otettu viime viikon lenkiltä. Kello oli jotakuinkin viisi. Alhaalta heijastuva valo on ostarin valomainoksista. Pimeys on ihan järkyttävää juuri nyt. 

Tulin eilen töistä kahden jälkeen ja availin aamulla kiinni jäänneet verhot, lähinnä viherkasveja ajatellen. Puoli tuntia myöhemmin ennen kolmea, vedin verhot taas alas. Kun pimeys taas verhosi kaiken.

On tämäkin ihmisen paikka elää? Odotellaan kiltisti kevättä ja se kaikki valo on sitten sen arvoista?

Seitsemän työaamua ennen joululomaa. Jos ei tätä aamua lasketa, sillä tähän on jo herätty. Onnekseni tälle viikolle sattuu useampi työajanlyhennys, ja kyllä ne muutamat tunnit tuntuvat merkittäviltä.

Joulu pukkaa päälle. Töissä tonttuhässäkkä kiihtyy kiihtymistään, mutta kotona eletään melko seesteistä aikaa, ainakin lasten kanssa. Kymppi-vee alkaa hahmottamaan suuret kysymykset jouluntaiasta, seiska-vee ei meinaa keksiä toiveitaan ja kaksi-vee ei ole vielä ihan kartalla.

Me aikuiset sentään kirjaudumme nettikauppoihin useammin kuin yleensä. Käymme myös kiistelyä joulunvietto-paikasta. Tänä vuonna haluaisimme olla aattoillan oman perheen kesken kotona. Mulla on sellainen vastustelu nyt menossa, enkä haluaisi ryhtyä mihinkään joulun suhteen. Johtuu varmaan työsyksystä ja pullotettujen energiavarojen hiipumisesta.

Ristiriitaista on. Liikunta auttaa. Muttei aina jaksa. Suklaa ei auta. Mutta se on ihanaa.. 

Kuva täältä

Ihana Didi

Juhlimme menneellä viikolla 10-vuotiasta tytärtä. Tosin hän on oikeasti vielä 9, sillä on syntynyt samana päivänä kuin baby Jeesus eli joulupäivänä. 

Aloitin innoissani kaverisynttäreiden pidon hänelle jo kaksi-vuotiaana, ja ekoina vuosina äitejä oli toki mukana. Toisen lapsen kanssa into hiipui, ja ensimmäiset kaverikemut taisi olla 4-5-vuotiaana. Nykyään huokaisen jokaisten remujuhlien jälkeen helpotuksesta - onneksi lastenjuhlia on vain kerran vuodessa per lapsi.

Viime vuonna kyselin kierrellen ja kaarrellen, että vieläkö pidetään kaverijuhlat, ja kyllä pidettiin. Tänä vuonna tyttö itse bongasi idean synttäreilleen - Diandran keikka. Vain kahdelle kaverille ja päätteeksi yökyläily. Sopi hyvin. 

Ei ilmapallojen puhaltelua, ei kutsuja, ei ohjelman keksimistä, ei pikkupussukoiden rakentelua (mitä missä milloin keksittiin, että vieraatkin saavat kotiinviemislahjat..), ei mokkapalojen leivontaa, ei serpentiiniä, ei popcornia pitkin kotia, ei teemaa.

Keikka oli mukava - ikärajaton ja paljon vanhempia lapsineen. Diandra oli herttainen, suloinen, hymytyttö. Kotona hihittely ja kiljahtelut tytön huoneessa jatkuivat tuntikausia - "Äiti älä häiritse, me biletetään!" Niin ja Paha poika raikasi yhteislauluna. 

Lukuvinkki?

Olen pidempään hahmotellut kysymystä lukuvinkeistä. Nimittäin nyt on niin, että joululomaan on kolmisen viikkoa, loman tarve on suuri, ja kirjat kuuluvat lomaan. 

Yleensä maanantai on ihan ok-päivä - tykkään saada ryhtiä elämään viikonlopun jälkeen - mutta tänään ei irronnut millään. Ihan kuin oltaisiin töissäkin nälvitty toisillemme. Silleen hymyillen. Kotona odotti uupunut pienimmäinen erilaisen varahoitopäiväkotipäivän jälkeen, ja koululaiset lamaantuneina ja haluttomina lähtemään harrastuksiin. Me ollaan loman tarpeessa. Ja valon.

Aurinko kylläkin näyttäytyi tänään. Jotakuinkin kello 13.30-14. Hoitolapsen sanoja lainatakseni: "Mä tuun sokeaksi, häikäsee". 

Lukuvinkit jäi kysymättä, ja tyttären kitaratunnin aikana kiersin kännykkä kädessä kirjaston hyllyjä. Tällä kertaa nappasin Kirjapolkuni- ja Jalankulkuonnettomuus-blogeista kirjoja, jotka ovat jääneet mieleen. Saatavilla oli seuraavat teokset: Tommi Liimattan Rautanaula, Lisa Ballantynen Syyllinen ja Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin: 1. Rakkaus. 

Nyt mulla on sitten jotenkin ihana olo, kirjoja on ja lomaelämys on turvattu ja taattu. Enkä aio odottaa lomaan asti, vaan aloitan jo tänään. Kiitos vinkeistä Bleue ja Kukkavarvas. Saisinko muiltakin vinkkejä?