Kahvi on vahvojen juoma, jota siis en ole. Kärsin sellaisesta vaivasta kuin refluksitauti (joo, ei oo pelkästään vauvojen tauti), joka lähti selviämään aikuisena kun iltaisin oksetti. Puhun yleensä närästyksestä, vaikkei se ihan sitä ole. Mies aina tietää muistuttaa vatsasuojalääkkeistä kun alan iltaisin höpisemään että
"meille on varmaan oksennustauti tulossa". No siis kuitenkin, semmoinen sentti tai kaksi kahvia puolella kuppia maitoa on semmoinen kerran viikossa sopiva määrä. Jotenkin teetä voi juoda vaikka kannun eikä se tunnu missään. Ja sitten leivoksen kanssa pitää olla kahvia. Toisekseen ulkotapahtumissa pahvimukitarjoilusta ei voi ottaa teetä, sillä se pahvin maku imeytyy teehen.
Mutta sen kahvin voimin jaksoin tänään päivällisen jälkeen lähteä pyörällä päiväkodin pihalle nuorimmaisen kanssa. Tutustumaan taas ja ottamaan tuntumaa. Perhepäivähoitajan työajantasaukset osuvat ensi viikkoon ja neidille tulee ensimmäiset päiväkotipäivät. Voi jännitys. Miksi mun pitää aina olla niin paniikissa kaikesta :D
 |
| Töissä teetä. On muuten aika ihanan pirteet vessanovet meillä. |
Saako esittää toivepostauksen? :) Musta olisi kovasti kiva lukea kun sä olet päiväkodissa töissä että miten päädyitte kuitenkin siihen että lapsi on perhepäivähoitajalla :) Jos aihe tuntuu liian henk.kohtaiselta niin ei tietenkään tarvitse kirjoittaa yhtään mitään. Mä olen itse ollut jotenkin aina päiväkodin kannalla, itsekin joskus kamalan kauan aikaa sitten sellaisessa työskennellyt ja isojen poikien päivähoidosta meillä on tosi hyvät kokemukset päiväkodin puolesta. Mutta nyt on jotenkin semmonen "emmätiiä"-olo tuon pienimmän suhteen. Hän nyt ei ole vielä aikoihin hoitoon menossa mutta toki niitä juttuja välillä miettii. Mutta olisi siis mielenkiintoista juurikin tuon takia lukea pohdintoja aiheesta.
VastaaPoistaHei kiitos ideasta! Kyllä voin asiasta kirjoittaa, sen oman ajatuksen ja taustan. Sillä nämähän herättää aina tunteita. Tulossa siis lähiaikoina pohdintaa :)
Poista