Dear diary. Nousen kaiken yläpuolelle ja viheltelen mieli pirteänä. Otan työasiat työasioina. Kun selkäsi käännät, puidaan asioita uudelleen ja uudelleen. Seuraavana päivänä tilanne jatkuu. Eikö jotkut ihmiset oikein rakasta vatvoa jokaisen sanomisia. Eikö voida vaan pitää kiinni siitä mitä on sovittu? Mutta saahan uusi ihminen kysyä ja kyseenalaistaa, eihän siitä koko työyhteisö voi mennä sekaisin? Mä oon edelleen kaikkien kaveri. Mutta että jotkut jaksaa.
.jpg)
Toisaalla omassa elämässä helpottunut olo, siitä varahoidosta kun aiemmin panikoin. Voiko olla niin, että kolmas lapsi elelee elämäänsä kuin koko maailma olisi häntä varten? Joo, toki kiinni vanhemmissaan, mutta seuraavassa hetkessä löytää paikkansa ja tekemisensä ilman hötkyilyä ja taikatemppuja. Vai onko nuo kaksi vanhempaa vain herkistetty varovaisiksi? Vai onko kolmas vain temperamentiltaan niin eri? Ihana seurata kasvua ja katsastaa tän tyypin tulevat vuodet. Sama perhe, samat kasvatuskuviot. Mutta niin rento lapsi.
Tuon "Just"-kuvan tunnelma oli työpäivän jälkeen, mutta kuvaahan se samalla rentoa menoa. Just näin. Jes. Löysin eurolla repullisen kirjaimia lastentapahtuman kirpparilta. Rentoa puuhaa askarrella sanoja!
Tsempit töihin! Kuluttavaa, mutta toivottavasti tilanne tasaantuu!
VastaaPoistaOn hauskaa kyllä miten erilaisia persoonia perheeseen mahtuu.
Kiitti! Itse en vähästä hätkästä, vaan alkaa jo rasittaa. Jösses.. työt :)
PoistaPerheen persoonat on kyllä hauskoja. Joskus oikein kuvittelen, että noin ne mun lapset toimii kun mäkin olen pienenä toiminut noin. Mutta ei ne ole mini-minuja, ja se on ihan Wau!
Aaeerrgghh, mä olen kanssa miettinyt muutaman päivän omassa työyhteisössä että miten toiset jaksaa. Nostin kissaa jopa vähän pöydälle, sain osakseni paljon innokasta nyökyttelyä mutta myös muutaman mykkäkoulun. Rakentava palaute se on sitten aina mukava saada pantomiimin muodossa. Ehkä vähän helpotti mutta viime aikojen fiilis on ollut töissä liian monesti se että vituttaa niin että naama irtoo. Mikä on musta tyhmää, en haluaisi jäädä pois sillä mielellä että "jes onneksi pääsin täältä pois kun on niin huono henki" vaan mielummin niin että "byääääääh en halua pois". Että toiset todellakin jaksaa.
VastaaPoistaKiitos tästä oksennusmahdollisuudesta :)
Ole hyvä ja kiitos oksennnusseurasta. Ihan varmasti tulee toinenkin kerta. Tänään pidin kieleni kurissa ja keskityin perustehtävääni. Ah, niin paljon viisaampaa. Mutta toisaalta odottelen tulevaa, nimittäin mikäänhän ei muutu jos ei vähän tökkäse muurahaispesää :)
Poista