lauantai 20. joulukuuta 2014

Köh köh köh joulusta




Kiitos tervehtymistoivotuksista! Influenssa on pitänyt meitä otteessaan, ja olen ollut töistä poissa yhteensä kahdeksan päivää. Kahdeksan! Ensin lapsi. Sitten itse. Sitten toinen lapsi, jota kannatti jäädä itse hoitamaan, sillä olin itse edelleen puolikuntoinen. Ääntä ei tule vieläkään, mitä nyt vähän pihinää. Veikkaisin äänihuulten-, kurkunpään- ja keuhkoputkentulehdusta. Hoidetaan hunajalla. Mutta puolikuntoisuus ei nyt enää haittaa, sillä aloitin sairasloman perään joululoman.

Uskallauduin eilen ulos lasten kanssa. Kello 15 ulkona oli märkää. Täällä uusimaalla, Kehä 3:n ulkopuolella, oli ihan hitunen lunta. Tänään pitäisi sataa lisää.

Tätä kirjoittaessani, sängyn vierellä puksuttaa ilmankostuttaja. Pakko sanoa, että on hyvä ja tehokas laite. Ei semmoinen 70-luvun ufo, vaan tämän vuosituhannen versio. Märkä pyyhekin oikeasti toimii ilmankostuttajana. Semmoisenhan yleensä ripustan lasten sängyn reunalle heidän sairastaessaan, uskomatta sen tehoon kuitenkaan. Mutta nyt viikon yskiessäni - pissat housuun tai keuhkot pihalle - olen pyyhkeen fani. Todistettu, märkä pyyhe sängyn reunalla on oikeasti kuivan yskän pelastaja.

Joulu on neljän päivän kuluttua. Jos nyt pitäisi sanoa jotain itsestään, sanoisin kai, etten ole jouluihminen. Mikä jouluihmisyyden määrittelee? Täällä nimittäin takakireä ihminen yrittää suorittaa oletettavia toimenpiteitä jotta se joulu nyt sitten voi tulla. Aikataulullisesti en ole koskaan siinä onnistunut.

Toimenpiteistä on osa suoritettu. Tänään siivottiin ja lapset saivat kiitettävät todistuksensa. Urheiluseuralta ostettu joulukuusi odottaa takapihalla, olen lähettänyt nipun joulukortteja ja pakkasessa on piparitaikina ja torttutaikina odottamassa herttaista hetkeäni.

Miehelle olen muutamana vuotena delegoinut joulukokkailut - tämä jos mikä löysentää omaa nutturaa. Vaikka viettäisimme aattoa muualla, olemme halunneet hankkia kotiin omat jouluruoat. Mies haluaa lanttulaatikon, kinkun ja rosollin, minä graavikalan, mädin ja saaristolaisleivät. Eli koko kattaus hankitaan.

Jouluntaika pukkeineen alkaa hiljalleen paljastua koululaisille, ja tänä vuonna antamisen iloa levitetään heihinkin, ja molemmat saavat hiukan joulurahaa, jolla voivat ostaa muille perheenjäsenille pienet paketit kuusen alle. Näin kai lasten kautta hyvä mieli hiipii itseenkin.

Joulu tulee - olen minä valmis tai en :)


4 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa! Rauhallista joulun odotusta..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun tuota luin, siinähän on jo kaikki joulun välttämättömät. Homma hoidettu :D Ihanaa joulun odotusta teillekin!

      Poista
  2. Iloista joulua ja peukut lasten kiitettäville todistuksille. <3

    VastaaPoista
  3. Iloista joulua teillekin! Vanhin lapsi sai ensimmäisen numerotodistuksen tänä jouluna ja se konkretisoi hänelle tilannetta ihan eri tavalla sanallisen arvioinnin sijasta. Keskimmäiselle tämä oli ensimmäinen todistus koskaan ja taso on asetettu. Äiti odottaa vähintään stipendiä keväällä. :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!