torstai 11. joulukuuta 2014

Oi uni!


Kello 2.50. Tulikuuma lapsi seisoo vieressä. Mittari näyttää lääkkeelliset lukemat. Kello 2.59. Pikaneuvottelu,  "Kumpi jää kotiin, sä vai mä?" Mä tällä kertaa. Pikaista ajatusjärjestelyä, sillä loppuviikkoon oli sovittuna monenmoista.

Seuraavana yönä tilanne jatkuu.
21.15. 21.34. 21.50. 22.14. 22.35. 22.57. 23.04. 23.26.... 23.45. 00.02. 00.18. 00.48. 1.13. 1.24. 1.39. 2.05 ... 2.35. 2.56. 3.11. 3.25. 3.50. 4.15. 4.30. 4.45. 4.59... 5.12. 5.36. 5.48. 6.04. 6.16....... Koko yö, vartin välein, joka tunti. Itkua ja silitystä. Mikään lääke ei tuo unta.

Miten olenkaan voinut unohtaa, miten korvatulehdus oireilee? Hoksasin sen vasta aamuyöstä. Paine kasaantuu. Tämä oli nuorimmaisen ensimmäinen korvatulehdus (molemmat korvat märkänä + komiat silmätulehdukset), on voitto päästä näin pitkälle, sillä keskimmäisellä oli komeat korvatulehduskierteet puolivuotiaasta.

Toisaalta, olenpa unohtanut myös, miltä tuntuu heräillä jatkuvasti, ihan kuin vauva-aikaan. Hienoinen kooma päällä! Oi makea, syvä uni. Kohta nähdään!

6 kommenttia:

  1. Korvatulehdus on kyllä pirullisen kipeä. Pikaisia paranemisia sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Antibiootit on kyllä tehokkaita, ja eiköhän nyt kahden annoksen jälkeen jo nukuta ok. Silmätulehduksen hoito onkin sitten oma hommansa, tippojen ja rasvan laitto vähän takkuaa potilaan puolelta..!
      Nyt kaappi täyteen probiootteja, ettei pääse kierteeksi!

      Poista
  2. Voi, pikaista paranemista! Meillä kuopus oli viime viikolla kuumeessa ja heräili parin tunnin välein kaksi yötä. Aika koomassa olin ja mietin, miten ihmeessä olen vauva-ajat jaksanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kohti terveyttä mennään taas! Sitä arvostaa kaikkia vauvojen vanhempia kovasti, kun palaa muistoissa taaksepäin. Eihän sitä itsekään aina jaksanut, mutta onneksi sai olla verkkareissa päivän :)

      Poista
  3. Voi pientä ja sen perhettä :(
    Mä olen monesti kanssa jonkun huonosti nukutun yön jälkeen miettinyt että miten sitä valvomista jaksoi joka yö. Mutta kai se on niin eri kun siihen on tottunut että nukkuu pätkissä. Sitten kun kroppa taas tottuu että nukutaan niin tuntuu vaan isolta huijaukselta heräillä jatkuvasti. Meillä tällä hetkellä se ongelma että lapset kyllä nukkuu mutta äiti ei... unirytmi täysin sekaisin. Ei siinä, toisaalta kivaa tämmöiset omat hetket rauhassa kahvikupillisen kanssa. Muttakun se muu perhe posottaa helposti jonnekin 9.30 saakka sitä unta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta helpottaa :)
      Oikeassa olet, tämä on tuntunut suurelta huijaukselta. Se on oikea kuvaus asialle.
      Voi sun unirytmiä. Omaa aikaa, jos ei muuta :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!