Jokainen kolmesta lapsestamme on valvottanut minua eri syistä. Niin, toki vauvat ja pienet valvottavat, syövät öisin, saavat hampaita tai sairastavat. Mutta sen lisäksi..
..keskimmäinen, poika, on kärsinyt kasvukivuista jaloissa. Niihin on paras antaa pikaisesti särkylääke, jotta kaikki saavat keskenneestä unesta mahdollisimman pian kiinni.
..nuorin, tyttö kohta 10kk, on ollut hampaita ja flunssia lukuunottamatta upea nukkuja, kiittää äiti 30+ jotain (kuulemma tätäkin nuorempana jaksaa heräilyt paremmin?). Nuorin valvotti minua sydänhuolilla, hänellä oli muutaman kuukauden ikäisenä sydämen kammio- ja eteisväliseinissä reiät. Olin kauhuissani yötkin, valvoen vain itse. Mutta juuri, kun olin hyväksymässä reikien olemassaolon, ne umpeutuivatkin :)
Pahin valvottajamme on kuitenkin ollut soon-to-be-9v tyttäremme. Pienempänä hänellä oli ns. kauhukohtauksia, huusi, potki, kiljui, tuijotti tyhjyyteen pimeässä (spooookyyyy!). Näihin ei auta mikään, lasta ei pitäisi herättää, mutta hullun hommaahan on keskellä yötä katsella huutavaa lasta.
Myöhemmin unissakävelyä. Mainitsen tästä yökylään mennessä, sillä neiti saattaa löytyä erilaisista paikoista, edellisen kerran pikkuveljen sängyn vierestä, jähmettyneenä seisomasta. Yleensä näihin kävelyihin liittyy levoton ilta.
Viime yönä hän kierteli kotia hokien "Voitko nyt vielä katsoa ne varmasti, ne palovaroittimet". Seurailin pimeässä hetken hänen polkiessan jalkaa, hermostuneena hokien "Tarkasta vielä kaikki, ei saa palaa missään!"
Talutin hänet sänkyyn, kiitin tarkastuksesta, missään ei ole tulipaloa, hyvää yötä. Rauhallinen loppuyö. Aamulla ei muistoa tästä.
Niin.. kiitos vaan sinne koululle ja tämän päiväiselle palopoistumisharjoitukselle, josta on puhuttu koko viikko. Hyvä kun harjoittelette.. just a little bit too exciting... herkimmille.
Suvussa on paljonkin Herra Hakkaraisia, unissakävelijöitä, ulkoa yöpuvuissa löydettyjä. Puhun itse myös unissani. Aamulla ei mitään muistikuvaa.
Pahinta on, kun mies aloittaa aamiaisella..."Muistatko mitä viime yönä tapahtui...?"
Glups, mitä nyt olen selostanut ja tunnustanut...
Aina en ole varma vetääkö se mua höplästä ja keksii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!