Äiti on vähän väsynyt. Vauva 9kk on vihdoin - valvotettuaan viikkoja - saanut esiin kaksi ensimmäistä hammastaan. Se on ihanaa, huisia! Juuri ne samat nököt lähtevät irtikin ensimmäisenä, aiheuttaen äidille herkistymistä. Muistan, kun toiselta lapseltamme lähti ensimmäinen hammas 5-vuotiaana (ensimmäinen lapsi nielaisi ensimmäisensä, joten säästyimme tunteenpurkauksilta), hoivailin ja silittelin hammaskeijuna tätä pientä vaaleaa kökkärettä. Ainutlaatuisia asioita. Seuraavat irtoavat hampaat ovat jo sarjatyötä. Mutta ne ensimmäiset herättävät tunteita, tullessaan ja lähtiessään. Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää... :D (jos siirtää korvarallatuksen eteenpäin, siirtyykö se itseltä pois...)
Hammasvaivojen perään - juuri kun luulin omien yöunieni taas rauhoittuvan - vauvan nenään ilmestyivät nuhavanat. Niistä öistä ei varmaan tarvitse avautua. Tässä samassa univajeessa olen käynyt tekemässä kaksi työvuoroa mummon avustamana. Tästä väsymyksestä pohjustus seuraavaan aiheeseen, nimittäin puutarhaan.
Minun on ollut tarkoitus pyhittää yksi päivä viikossa puutarhanhoidolle, ja olenkin ollut salaa iloinen huonoista säistä, sairasteluista ja muista kalenterin menoista. Syksy tuli. Facebook-päivitysten perusteella naapureiden lisäksi moni muukin hyörii ulkona ja nauttii syksyn auringosta. Mitä tuolla pihalla pitäisi tällä hetkellä tehdä? Olen kolunnut uusimman Viherpiha-lehden alusta loppuun, erityisesti osion "Tee nyt puutarhassa". Pari perennaa siirretty, omenat kerätty puista. Ruohon leikkuuta pitää jatkaa, levitellä puutarhakompostia pensaille ja kukkapenkkien suojiksi. Jättää perennakukkienvarret kaunistamaan talvea. Onnistuu! Haravoida mä osaan. Ruusupensasaidan leikkuuajan taidan matkia naapureilta. Vielä ei näy leikkureita, vai oliko se sittenkin kevään juttu. Omenapuut pitää ainakin leikata, mutta siihen pitää varata mieheltäkin puoli päivää. Puutarhakalusteidenkin olisi jo aika siirtyä talviteloille.
Onko ok jo miettiä jouluvalojen paikkoja? Syksyn pimeän voisi nimittäin skipata pois. Lumi tule pian <3
Hammasvaivojen perään - juuri kun luulin omien yöunieni taas rauhoittuvan - vauvan nenään ilmestyivät nuhavanat. Niistä öistä ei varmaan tarvitse avautua. Tässä samassa univajeessa olen käynyt tekemässä kaksi työvuoroa mummon avustamana. Tästä väsymyksestä pohjustus seuraavaan aiheeseen, nimittäin puutarhaan.
Minun on ollut tarkoitus pyhittää yksi päivä viikossa puutarhanhoidolle, ja olenkin ollut salaa iloinen huonoista säistä, sairasteluista ja muista kalenterin menoista. Syksy tuli. Facebook-päivitysten perusteella naapureiden lisäksi moni muukin hyörii ulkona ja nauttii syksyn auringosta. Mitä tuolla pihalla pitäisi tällä hetkellä tehdä? Olen kolunnut uusimman Viherpiha-lehden alusta loppuun, erityisesti osion "Tee nyt puutarhassa". Pari perennaa siirretty, omenat kerätty puista. Ruohon leikkuuta pitää jatkaa, levitellä puutarhakompostia pensaille ja kukkapenkkien suojiksi. Jättää perennakukkienvarret kaunistamaan talvea. Onnistuu! Haravoida mä osaan. Ruusupensasaidan leikkuuajan taidan matkia naapureilta. Vielä ei näy leikkureita, vai oliko se sittenkin kevään juttu. Omenapuut pitää ainakin leikata, mutta siihen pitää varata mieheltäkin puoli päivää. Puutarhakalusteidenkin olisi jo aika siirtyä talviteloille.
 |
| Yhden kovemman pakkasyön jälkeen vaahtera pudotti lehtensä, ehtimättä punastua laisinkaan. |
Onko ok jo miettiä jouluvalojen paikkoja? Syksyn pimeän voisi nimittäin skipata pois. Lumi tule pian <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!