Viikonloppuna meinasin miehelle, että nyt olisi kalenteriin mentävä aukko lasten sairastaa. Eh. Sitä saa mitä tilaa ja nyt olen kuumeisen pienen kanssa kotona. Koska särkylääkkeet tuovat pieniä ilon hetkiä, olen ehtinyt loistaa vohvelintuoksuisena äitinä ja paistoin koululaisia odottamaan korkeat pinot vohveleita. Kesän mansikkahilloakin löytyi pakastimesta.
Koululaisista parasta oli, että kenenkään ei tarvinnut jäädä yksin kotiin aamulla, taksi-äiti surautti lapset koulun portille, ei tarvita ip-kerhoa ja äiti on kotona koulun jälkeen. Paras päivä kaikilla. Vaikkakin pienin suri: "Aluan oitoon. Aluan oitoon. Ei otiin. Oitoon yömään puuloa." Mutta se oli sitä särkylääkehöyry-puhetta, eiks niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!