sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pienimmän vapaudet



Niin pelottavalta kuin tämän tekstin kuvituskuva näyttääkin, kyseessä on hauskan aamupäivän asia. Perheen oma Putous-ohjelma-show, jossa kaivettiin esiin vanhoja hahmoja. Valitsin Mikko Zetterbergin teipattuine silmäluomineen. Tä tä? Ni niii. 

Koululaisille on ollut hirveän tärkeää viime vuosien lauantai-illat jonkun koko perheen ohjelman parissa. Nyt kun Putous taas tältä erää loppuu, tulee lauantai-iltoihin joku muu viihdyke, jonka äärellä rouskutetaan sipsejä saunanraikkaina yöpuvut päällä.

Sitä mä vaan mietin, että kuinka pahalta se kuulostaa, kun kaksi-vuotiaskin istuu koululaisten vierellä sohvalla tämän tason viihteen äärellä? Tai ei se istu, vaan noukkii sipsejä kulhosta ja järjestelee omia lelujaan, mutta osaa nauraa ja taputtaa oikeilla kohdilla tv:n mukaan.

Olen aika nipo äiti ollut ensimmäisen lapsen suhteen, ja pyöritellyt silmiä kun esikoisen kaverit ovat saaneet jo kaikenlaisia vapauksia ja olleet tietoisia vaikka mistä. Kunnes tulin ajatelleeksi, että niillä oli REILUSTI vanhempia sisaruksia, jotka luonnollisesti toivat perheeseen häilyviä rajoja. Meidän esikoinen eli pullossa ja toisaalta hyvä niin.

Tämä Putous nyt oli ihan esimerkkinä, ensinnäkin sehän on parhaat päivänsä jo nähnyt, ja toisekseen tulee nukkumamenoajan aikaan. Mutta vielä 19.30 ei pienintä voi sänkyyn viedä eikä sulkea huoneesta, eikä isoimpia voi myöskään passittaa sänkyyn viikonloppuiltana. Ja ohjelman katsojathan ovat lapsia katugallupin perusteella. 

Ja nyt me sitten ollaan tilanteessa, jossa pienin kikattaa aamupalalla jotain isompien parodioimaa hahmoa ja toistaa hokemia pitkin päivää. Sitten hoidossa tädit ja muut vanhemmat pyörittelee päitään, että kaikkea tuokin perhe. 

Mitäpä halusin sanoa tällä? Että terveisiä vaan sille vanhalle minälleni kuutisen vuotta sitten, älä tuomitse kavereiden vanhempia äläkä muitakaan. Elämä ei ole mustavalkoista :D

6 kommenttia:

  1. Heh, ihan sama kuvio meillä. Putouksen katsomista myöten. Nyt 2-vuotiaammekin on oppinut kinuaman omia popkorneja.

    Ja samat aatokset on ollut itsellänikin silloin aikoinaan esikoisen äitinä. Mutta selvähän se on, ettei kolmannen lapsen kanssa mitenkään pysty enää pitämään täysin samanlaisista rajoituksista kiinni. Eikä ole tarviskaan.

    Eilen sentään vielä huijasin junioria rusinoilla, kun koululaisilla oli karkkipäivä ja pieninkin kinusi ennen päiväunille lähtöä "kaakkia". Mistä se edes tajusi, mitä niillä isommilla oli kipoissaan?! Perheen pienimmäisen supervainu?! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut joku tuntuma että sama tilanne täytyy olla muissakin perheissä :D

      Juuri nyt eletään meilläkin hetkiä, jolloin karkit löytävät pienimmänkin suuhun. Kyllähän hän ymmärtää. Supervainullaan :D

      Poista
  2. Hihii näin se menee. Ja niinhän se on, että esikoinen joutuu taistelemaan juttunsa ja seuraavat pääsevät hieman helpommalla. Tämmöistä tämä vanhemmuus on, mutta Putous on niin hauska sarja. Tosin hieman on mennyt kaksimieliseksi, mutta meidän lapsilta menevät ne vitsit ohi eli siinä mielessä ei haittaa. :)

    Ihanaa iltaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää huomenta sinne ja hyvää alkavaa viikkoa!

      Samoja ajatuksia, vitsit onneksi menevät lapsilta ohi. Ensimmäiset lapset joutuvat todellakin tehdä työn muiden puolesta, muille ollaan jo sallivampia. Voi ressukat <3

      Poista
  3. Sama juttu täällä. :D Kun viikolla puhutaan Lallysta, kaksivuotias piipittää, että "oven omituinen" ja kun puhutaan oravasta, se muistaa, että "ovana hanoo hinnai kai". Jotenkin ihan kamalaa, mutta ehdottomasti kuitenkin enrmmänkin söpöä. Se koko perheen yhteinen hömpötys lauantaiherkkuineen pyhittää kaiken. ;) (Me katsottiin muuten jo esikoisen kanssa kolmestaan sen ollessa kaksivuotias. Silloin tosin sillä verukkeella, ettei se mitään vielä ymmärrä. ;D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanat hokemat! Tosin tällä kaudella musta tuntuu että perheen isälle on jääneet hokemat päälle eniten :D
      Ihania koko perheen hetkiä. Joista jokainen nappaa itselleen ne omat jutut, aikuiset ne kaksimielisyydet, lapset jotain muuta hassua. Ja pienimmälle jää muistoksi yhteinen kiva tunnelma. Tosissaan siis. Pehmeetä touhuu.

      Poista

Kiitos kommentistasi!