perjantai 9. tammikuuta 2015

Tutitta

Helou. Minulla ei ole viikkoon ollut resursseja edes lukea muiden kirjoituksia, saati avata konetta omille ajatuksille. Ei vaan ole ollut aikaa, kun on pitänyt nukkua yöhulinaa varten. Ei mitään vakavaa, vaan tutti.

Tutti. Se on nyt poissa. Yli kaksivuotiaaksi se nuokkui pienimmän suussa, siis ihan kauhean pitkään.

Ensimmäiselle lapselle en suostunut edes tuttia antamaan, kun pelkäsin imetyksen menevän pieleen, ja olinkin sitten itse vauvan tuttina. Puolivuotiaana minun onneksi hän hyväksyi tutin ja imemistarve suuntautui tuttiin. Vuotta myöhemmin veimme tutin yhdessä naapurin pupulle, ja ensimmäisen iltayön harmin valvoimme ja katsoimme Teletappeja. Helppo vieroitus.

Toiselle lapselle tarjosin jo sairaalassa tuttia, vaan poika ei huolinut. Imi peukaloa heti. Lopulta hylkäsi peukalon kahdeksan kuukauden iässä, kun suu oli täynnä puhkeavia hampaita ja särkeviä ikeniä. Vielä helpompi vieroitus imusta.

Kolmas rakastui tuttiin heti, ja rakasti sitä viime lauantaihin asti myös. Rakastaa ja kaipaa vieläkin. Pitkäänhän se oli ollut vain unensaannissa apuna illalla ja yöllä, mutta influenssassa tuli entistä tärkeämmäksi lohduttajaksi.

Viime yönä, eli kuudentenakin yönä tyttö kaipasi huviaan, kitisten ja itkahdellen. Kolmantena päivänä vieroituksen alusta loppui joululoma ja tyttö lähti ilolla hoitoon: "Siellä se minun tutti on!". Eipä ollut. Vielä tänään kuudentena päivänä hän lähti päiväkodin varahoitoon nyökytellen ja vakuutelleen itselleen iloisena: "No siellä se minun tutti on!". Ei ollut. Enää ei taida tuolle optimistille olla tutinsyöntipaikkoja jäljellä, joten sen täytyy tarkoittaa sitä, että meillä nukutaan vihdoin.

Hyvää alkuiltaa, yötä ja viikonloppua kaikille muillekin!

Piilo astiakaapissa


7 kommenttia:

  1. Teiltä löytyi selkäranka siihen hommaan mikä meidänkin pitäisi läpikäydä. Vaan kun mä en nyt jaksaisi oikeasti taistella tuon hirmun kanssa. En jaksa! Mun tarvitsee saada aikamoinen henkinen lisäkantti ennen sitä. Voisikohan tuon jotenkin ulkoistaa? Meillähän oli suuret suunnitelmat tuttivierottaa joululomalla vaan taudit päätti sitten toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska kuulla että on ajankohtaista sielläkin. Ensin meinasin syyslomaa, sitten joululomaa. Mun oikea selkäranka ja hermopaine oli tytön hoitaja jonka näin lomalla, ja kysäisi tästä tutti-asiasta. Oli vaan rykäistävä.
      Tosin olen nyt miettinyt eroa ekan helposta vieroituksesta, ja syyn täytyy olla konkreettinen: Eka luopui tutista pupulle, kolmannen kanssa ne vaan hävisi. Lapsi jäi illuusioon että ne on jossain hukassa vaan ja tupsahtavat taas esiin. Ja näin pitkitettiin koko hommaa. Vaikka kyllä on puhuttu että annettaisiin tutit oraville, pupuille, serkkuvauvoille jne.
      Että vinkkinä vain sitten kun tulee aikanne: Konreettinen poisanto :)

      Poista
  2. Hyvä te!! :) Meillä pienimmäiseltä jäi tutti pois joskus kesällä (?) ja nyt joku aika sitten löysi -kuin myös astiakaapista- yhden tutin. Laittoi sen nopeasti suuhunsa ja kun mä ilmeisesti liian kovaäänisesti repesin sille, että "HEEEEEI, et kai sä nyt ENÄÄ tuttia käytä?!?!", niin se alkoi itkeä ihan lohdutonta nolostusitkua. Reppana. ;) Mutta vaikka se tutti edelleen on siellä astiakaapissa, ei oo halunnut toistamiseen käydä testaamassa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Me muuten laitettiin tutit ihan extempore Tytön itsensä kanssa roskiin. Oli itsekin reippaana hommassa mukana. Jonkun jätin kuitenkin jemmaan, vaikka oonkin sitä mieltä, että päätös on päätös. Mutta SILTI, jos jostain syystä olisikin ollut tosi huono päätös.. ;) Pojan tutistaluopumistarinaa en enää muistakaan...)

      Poista
    2. Mun täytyy tästä hetimiten pistää ne roskiin! Noissa isosisaruksissa elää sellaista reilua meininkiä, että antavat varmasti jos löytävät. Ja itsekin säilytin ne muka "varmuuden vuoksi", jos se olisikin ollut liian rankkaa.. Mutta ei enää voi luovuttaa. Viime yö oli jo ihan unelma :)

      Poista
  3. Meillä yksi neljöstä on syönyt tuttia. Pelkäsin omaa heikkouttani, kun siitä vierotettiin. Niinpä leikkasin tuteista kumiosan pois. Pystyi pojalle näyttämään, että tutti rikki. "Tutti liimaa" oli sitten ensimmäisiä lauseita... Toivottavasti teillä helpottaa jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Kumma kun se voikin olla toisille niin tärkeä. Tyttönen oli vähän kipeä/levoton yhtenä yönä tällä viikolla ja aamulla kysyin että "missä oli pipi, mikä harmitti yöllä?". Vastaus oli että tutti. Vielä se on mielessä vaikka samalla jo unohtunut :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!