tiistai 25. marraskuuta 2014

Serkkuja

Haluaisin kirjoittaa oodin veljenpojalle. Tuoreelle pienelle vauvalle, lasteni serkulle.
Kekseliäs oodi kuuluu näin:

"Hän on ihana (huokaus).
Täydellinen
Ihana
Ihana
Ihana (huokaus)."

Tämäkin vauva tuntui melkein omalta (kyllä, hoitaja ilmoittautuu tässä!) ja kohdattuani pienoisen olin lähellä vauvakuumetta, mutta selvisin. Näin on hyvä. Teini-ikää lähestyvä, ekaluokan uhma-ikäinen ja oikea uhma-ikäinen, kyllä te äidille riitätte.

Meidän lapsilla on nyt yhdeksän serkkua, yhteenlaskettuna molempien vanhempien puolilta. Vanhin täyttää 18, nuorin on kaksi viikkoinen. Molemman puolen mummola-kohtaamisissa talo on täynnä pientä ja isompaa väkeä, ja jokainen kuuluu joukkoon. Geenit on voimaa.

Oma todellinen luottoystäväni tietyssä teini-iän kuohussa oli serkku. Serkku tietää sanomattakin asioita, joita muut eivät tiedä. Hengitämme samaa sukuhistoriaa. Tänä päivänäkin olemme erityisiä toisillemme, vaikka kaukana ja eri elämäntilanteissa. Omia serkkuja on aikamoinen liuta, ja todellisia helmiä on joukossa. Nyt oma tyttäreni löytää tietynlaista heimo-tunnetta vain serkustaan. Rakkaita ystäviä väheksymättä, tästä tulikin vauvan oodin lisäksi oodi serkuille.

Kuva täältä

6 kommenttia:

  1. Onnea!! Ihanaa :) Nämä on ollut mulle itselleni juttuja joita myönnän kadehtivani. Ainoana lapsena en pääse koskaan seuraamaan sitä millaista se on kun sisarukset perustaa perhettä. Musta olisi ihanaa olla jonkun täti :) Mulla on kyllä paljon kummilapsia mutta pakko kiukutella silti että ei se ole sama kuin sisaruksen lapsen täti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista, on ihanaa olla täti! Meni serkku-ylistykseksi tämä teksti, mutta jotenkin oma perhehistoria on pitänyt serkkuja lähellä.
      Mutta sä olet nyt vähän varmistellut omilla jälkeläisilläsi että serkkuja tulee ainakin heille, mahtollisesti. :D

      Poista
    2. No niin kyllä oonkin :P toivottavasti kanssa älyävät itsekin jonain päivänä että kantsis serkutella :)

      Poista
    3. Ja sä tarjoat mahtavan kokoontumispaikan "mummolana". Teet lihapullia ja pyydät serkut yökylään :)
      Noista sisarusten lapsista vielä sananen. Jotenkin ne on niin hitusen omia, saman oloisia jo fyysisesti. Tai sitten koen vain jotain erityisrakkautta niihin. Mutta yhtä lailla kummilapset on erityisrakkaita. Ja nehän on omassa tapauksessa just lasten serkkuja ja serkun lapsi. Että niin :)

      Poista
  2. Oi, serkut on ihan parasta! Mulla on niitä niin pitkä liuta, etten koskaan ole tavannut ketään, jolla on enemmän (paitsi omista serkuista osalla, joilla on sitten toisen suvun puolelta enemmän, kuin mulla). Ne on niitä ystävyyssuhteita, jotka kestävät vuosikymmenestä toiseen ja yhtälailla elämänmuutosten erilaisuudessa. Meitä samanikäisiä tyttöjä, öh, naisia, on neljä ja kokoonnutaan porukalla kerran tai kaksi vuodessa tirskumaan ja nyyhkimään elämiämme. <3 Omilla lapsillani on vasta yksi serkku, mutta pikkuserkkuja varmaan kohta 200.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikeeta! Meilläkin oli tämmöinen nelikko samanikäisiä serkkuja, ja oltiin tiivis porukka. Meidän kokoontumiset ovat nyt vähän kuihtuneet, mutta ehkä kun ruuhkavuodet hellittää. Samanikäisiä serkkuja ollaan oltu oikeastaan kaikki serkut, itsellä on 24 serkkua. Lasten pikkuserkkuja tupsahtelee kanssa hyvässä tahdissa, mutta ei lähelläkään sun lukemia :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!