Metsäretken å ä ja ö

Kun 30++-vuotiaiden facebook-kavereiden statuspäivitykset alkavat täyttyä sieni- ja marjasaaliiden kuvista, on aika lähteä metsään. Tavoitteena vähintäänkin sama, isompikin saalis sieniä ja puolukoita.  Pukeudu vanhoihin nokioihisi ja muutoissa mukana kulkeneeseen yläasteaikaiseen tuulipukuusi, joiden taskut ovat pohjattomat, jonne nenäliinat, puhelin ja lisäpussit saaliille mahtuvat. Menossa mukana 10 litran ämpäri ja marjapoimuri.

Miksi mennä sinne minne muutkin menevät, poikkea siis polulta. Pidä gps päällä. Vilkaise sports trackeristä kulkemasi reitti (poltetut kalorit myös!), joka suhaa edes takaisin, ei siis pelkoa eksymisestä. Pidä lähettyvillä Google kuvahaku, suosikkihakuja mm. "Miltä näyttääkään suppilovahvero" "Minkä ison, pelottavan eläimen jätös". Peuran.

Aloita rentouttava samoilu, hengittele, nauti luonnosta. Metsässä on ihanaa! Muistele, millaisesta maastosta löytyy puolukka, millaisesta mitkäkin sienet. Jätä tatit rauhaan, pelaa varmojen sienien varaan. Puolukka löytynee kuivasta maastosta, suppilovahvero sammaleisesta maastosta kuusen juurilta. Maasto löytyy. Yleensä kun yhden sienen näkee, vierellä on valtoimenaan. Näin ei tietysti ole aina.

Pyöriteltyäsi puhelinta luonnon helmassa jonkun aikaa, huomaa myös gps:n kadottaneen sinut. 

Näytöllä lukee sijaintinasi Pacific Ocean. 

(juuri kun uusi Lumiasi palasi gps-ongelmien takia keskushuollosta asti)

Suunnista lähiseudun mökkien sähkölinjoja pitkin kohti asutusta (tässä vaiheessa saaliin saamisen tärkeys vähenee).

Palaa kotiin rikkipuhkipoikkina kahden desin puolukoita, kolmen kantarellin ja muutaman suppilovahveron kanssa. 

"Äitiiii, löysiks sä koko ämpärillisen marjoja?"

Unohda tämä kokemus ensi vuoteen mennessä ja toista sama.

Näin minä tänä sunnuntaina. Niin kuin viime vuonnakin. Min oon niin reipas!

P.S. Tällä kertaa enemmän tärähtäneitä kuvia kuin yleensä. Tuovat tunnelmaa.