Oodi Helsingille

Kävin eilen keskustassa, Helsingissä siis. Olin kahdestaan vauvan kanssa, ilman isompia lapsia, pieni neiti oli puettuna city-takkiin ja kenkiin ja töpöttelin sateenvarjorattaita työnnellen mukulakivikaduilla. Ihanaa. I-HA-NAA. Kiertelin kaupoissa, nautin herkku-kahvia ja katselin ihmisiä.

(Maakunnista tuleva mammashenkilö jätti autonsa melko kauas ytimestä.
Ai taskuparkkiako olisi pitänyt yrittää?)

 Asuin opiskeluajan Helsingissä ja ensimmäinen lapsemme syntyi siellä, muutimme pois hänen ollessaan yksivuotias. Asumme 40 minuutin päässä Helsingin keskustasta, rauhallisella omakotialueella. Matka kaupunkiin on lyhyt, mutta se ei riitä. (Been to New York, Paris & Tokyo, mutta ei niistä enempää). Oi kaupungin äänet, tuoksut ja tunnelmat. Kaipaan kaupungin elämää.

  

Meillä se kaipuu on aina, mutta kolmasluokkalainen tyttäremme on saanut kaupunki-pistoksen myös. Helsinkiin pitäisi päästä jatkuvasti, shoppailemaan ja hengailemaan. Vaikka puistoon istumaan ja imemään vaikutteita ja tunnelmaa. Olen niiiin valmis seuralainen! Miehenikin haluaisi poiketa oluen kautta keikoille pitkin poikin kaupunkia. Sitä vastoin nuorta herraa 6v ei kiinnosta kuin futis- ja lätkätapahtumat, muuten ei (olemme tainneet rauhoitella pelkäävää, että rosvoja on vain isoissa kaupungeissa). 

Ystäviäni asuu Helsingissä paljonkin, ja järjestämme yhteistä tekemistä jonkin verran, mutta täältä keskeltä-ei-mitään on hankala lähteä julkisilla, saatikka palata haluttuun aikaan kotiin maksamatta yli 70euroa taksista. Ei kiitos kovin usein.

Millään muotoa meillä ei olisi varaa asua kaupungissa näillä vaatimuksilla. Olemme kokeilleet rivitalo-asumistakin, mutta se ihana yksityisyys. Vanhalla naapurillamme oli tapana moikata ikkunan läpikin. Siis oikeasti. Juuri eilen kysyin mieheltäni, että olisitko pyjama-housuissa käynyt varastolla missään vanhassa kodissamme? Oma piha omat tavat.

Ehkä joskus. Lasten koulutaivalten loppupuolella? Nyt on kuitenkin aika asua täällä. Nauttia tyhjyydestä ja elää sormet mullassa (tai opetella sitä).

Haikeaa sunnuntaita <3

P.S. Palatakseni aiempiin, siirsin kuitenkin pelargonit talvehtimaan autotalliin. Vauva kiipesi kukkatasona toimivaa jakkaraa vasten usemman kerran ja pudotti ruukut. Kukkaset myös näyttävät nuupahtavan lämpöisessä sisäilmassa patterin lähellä. Sellainen pika-testaus :D