Kaikki mulle heti NYT

Vietin pääsiäisen pohtien itseäni. Mikä kiire on saada kaikki-mulle-heti-nyt? Haluan tehdä jatko-opintoja ja kunnianhimoisesti pohdin vaihtoehtoja ja olosuhteita. Onko nyt aika? Vuoden kuluttua, kahden vuoden kuluttua? Pieni neitimme hepuloi, jos näkeekin minut tietokoneella tällä hetkellä, joten tutkimusten kirjoittelu ja ajan irrottaminen siihen olisi haastavaa. Tai hyvinkin mahdollista, mutta miksi vetää koko perhe niin tiukille? Tarvitsen myös yöunta paljon, siispä bloggeria kummempaa tekstiä ei yömyöhään huvita näpytellä koneella. Ei ainakaan deadline niskassa.

Yhtenä vaikuttimena on raha, sillä alan kyllästyä matkakassan hitaasta kasvamisesta tässä hoitovapaalla. Mitenpä se opiskelu tilannetta muuttaisi? Alan vahvasti kallistua muutamaan täyden tilin vuoteen, jonka jälkeen olisi taas aika omalle kunnianhimolle.

Vannomatta paras, tunnelmat elävät ja saatan sittenkin hipsiä pääsykokeisiin. Onneksi pääsiäiseen mahtui muutakin kuin oman navan ajattelua, mm. kälyn ja veljen maukas brunssi aurinkoisessa Helsingissä. Näihin (kännykkä-) kuviin, näihin tunnelmiin, mukavaa viikonalkua!