Vaan miksei kukaan kertonut tärkeimpiä juttuja seikkailussa tuoreena vanhempana ensimmäisen vauvan synnyttyä? Niitä oikeasti tärkeitä. Ensiapuasioita. Meillä oli pinnasänkyä, talkkia, vaippaa, öljyä, bodyä ja Sinkkosen Jarin kauhistelemat 15 vauvalelua.
Minäpä sanon ne tärkeimmät. Oksennusvarusteet sekä kattava varasto mehujätskiä.
Puolivuotias esikoinen oksentaa rajusti. Silloin vuonna 2005. Tärisevin äänin soitan terveysneuvontapuhelimeen (jonne mies soittaa uudestaan kun ei tärisevästä äänestäni saada selvää - koska kuoleeko se-tunne on liian vahva), ja sieltä neuvotaan antamaan Osmosalia. Neuvotaan niin kuin minä olisin asiasta perillä. Siis mitä? Mitä se on?? (Liuosta korvaamaan menetettyjä suoloja ja muita.) Miksei kukaan kertonut että sellaista pitäisi olla valmiina? Mainittakoon kuitenkin että kokemus on osoittanut, että eivät lapset suostu sitä liuosta nielemään. Muutenkin oksennustauti on shokeeraava, sillä eihän meillä vastarakastuneiden taloudessa ollut edes ämpäriä oksennukselle. Tai no.. eipä nuo tähtäämisessä onnistu ensimmäisinä vuosina.
Toinen tärkeä tuli tällä viikolla taas mieliin, kun pienin kiipeili tuolilla ja kolautti itsensä ruokapöytään. Verta! Verta suusta! Lisää verta! Nenästäkin! Verta! Mehujätskiä, tietysti mehujätskiä ensiavuksi. Mitäpä muuta olisin tarjonnut avuksi ilman haavaa sulkevaa jäistä puudutetta? Kuin lisää mehujätskiä kun verivanat aukesivat myöhemmin uudestaan. Eikä ole viimeinen kolhu suun alueella. Sitä paitsi mehujätski pelastaa monta muutakin tilannetta, kuten vaikka ne vatsatautihetket.
.jpg) |
| Edellinen kolhu on jo unohtunut |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!