lauantai 8. marraskuuta 2014

Kiitos isälle

Tänä vuonna isänpäivä rysähti taas ihan yhtäkkiä, vaikka töissä ollaan väkerretty kortteja ja paketteja lasten isejä varten jo viikkoja.

Meillä on tapana muistaa toisiamme äitien- ja isänpäivänä, ajatuksella että "Kiitos kun olet niin hyvä vanhempi yhteisille lapsillemme." Moni toki mieltää asian niin, että lapset vain muistavat, niiden äiti tai isähän on kyseessä.

Lahjat olivat ensimmäisinä vuosina sukka- ja t-paita-tasoa teksteillä "Maailman paras äiti" ja "Daddy". Sitten tuli mauttomia korvakoruja ja TOSI tarpeellisia piikkimattoja, jonka jälkeen ruettiin hankkimaan toisen oikeasti haluamia ja tarvitsemia asioita. Vihjeitä pitää napata pitkin vuotta. Kahvakuulaa, käsipainoja, pyjamaa, kasvohoitoa tiettyyn liikkeeseen, kalastustarvikkeita, urheilupaitaa, tietyn merkin saappaita, tiettyjä kulutustavaroita kuten Hugo Bossin deodoranttia. Voikukkaraudan sain toissa vuonna äitienpäivänä, mies lumikolan kaksi vuotta sitten. Kottikärryissäkin on ollut lahjanarua. Ja just niitä, mistä toinen on tuskaillut, mutta ei ole ehtinyt hankkia. Sama pätee jouluun ja syntymäpäiviin. Ei tarpeetonta roinaa. Yllätyshän se kuitenkin on kun se halausten kera paketissa tulee!

Lasten osuus lahjoissa on myös tärkeä. Kuten viime äitienpäivää ennen: "Voi, että kun mä tarvitsisin just noi saappaat. Ja kokoa 39. Tiiättehän muuten että äidin kengän koko on 39? 39. 39. Juu... Noi olis ihanat." Ja kysymykset: "Onkohan isi nyt puhunut mistään mitä se tarvitsisi?"

Tosissaan, tänä vuonna en ehtinyt paneutua asiaan laisinkaan ja tiukan viikonloppuaikataulun vuoksi en ehtinyt lähitaajamaa pidemmälle. Siispä eilen pojan treenien ajan kiertelin paikallista citaria, tarjoustaloa ja urheilukauppoja. Siis mitä. Siis mitä mä ostan. Mitä. Mitä. Mitä. Auto-osastoa, remonttiosastoa, musaosastoa, pipo-osastoa. Ei mitään mitä toinen tarvitsee. Tai siis joo, maalarinteippiä pitäisi ostaa. Tosi pitkälle vietyä kulutuspakkoa! Mutta jotain haluan hankkia. Tiedän kyllä, että blogeissa puhutaan juuri nyt vaatekaappien ja tavaroiden karsimisesta.

Kuva täältä
Päädyin pyjamaan. Aika kliseinen, mutta tarpeellinen, näkisittepä entisen. Pekonia, kananmunia ja toisen lempituoremehua aamiaista varten. Ja lasten kortit koulusta ja hoidosta. Nehän ne on parasta ja aamiainen sängyssä.

Omaa isää ja lasten pappaa muistetaan tänä vuonna Finlandia-marmelaadilla, samalla kun käydään kylässä. Miehen isälle viedään kynttilä haudalle.

Kuinka isänpäivää vietetään muissa talouksissa?


8 kommenttia:

  1. Meillä mies ei halua lahjoja. Toki lasten tekemät kortit ja lahjat ovat tervetulleita. Ollaan päädytty isänpäivänä siihen, että tehdään jotain yhteistä perheenä ja käydään syömässä ravintolassa tai minä teen kotona normaalia juhlavampaa ruokaa. Tänä vuonna mennään leffaan koko perheen voimin ja sitten ravintolaan syömään buffet-pöydästä. Appiukolle postitettiin kortti, minun isäni on kuollut.

    Äitienpäivää ollaan perinteisesti vietetty niin, että mies ja pojat valmistavat aamupalan, käydään HopLopissa koko perheen voimin, minä käyn ostamassa ekat kesäkukat ja sitten käydään ravintolassa syömässä. Eli perheen kesken oloa ja vaivatonta ruokailua. Se on ihan parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Joskus mekin ollaan käyty syömässä, mutta sankarin toiveruokaa syödään myös kotona. Meillä perinteinen juhlittavan toiveateria on valtava pihvi ja salaatti. Allekirjoittaneella toisinpäin, pihvi ja valtava salaatti :D

      Poista
  2. Mä olen ajattelematta buukannut itseni yövuoroihin koko viikonlopuksi :D Nooh.... kyllä sen kanssa elää :) Isälle on paketissa odottamassa myös pyjama. Siippa olisi itseasiassa tarvinnut uudet verkkarit muttakun löysin vain sellaisia, joissa oli lahkeissa resorit niin valkkasin sitten pyjaman housut jotka menisi sellaisista himalökäreistäkin plus teepparin. Siippa nakkasi niitä juuri aika ison kasan roskiin kun oli niin loppuun pidettyjä. Lisäksi ostin heriksenä siihen päälle vielä Aniko Lehtisen Yksi olut-kirjan jossa on kaikkea besserwisser-tietoa bissestä sekä aika kiva määrä myös reseptejä ölppään liittyen. Uskon että uppoaa :)

    Mulla on sinänsä vähän kaksijakoiset olot isänpäivän lahjojen suhteen. Tykkään ihan hirveästi äitienpäivänä saada niitä itsetehtyjä juttuja muttakun niille tahtoo helposti käydä niin että hautautuvat johonkin. Olen saanut tosi käyttökelpoistakin kamaa mutta sitten sellaisiakin jotka on käyttöön tarkoitettu mutta joita en uskalla käyttää jotta eivät vain mene rikki tai häviä. Niihin on kuitenkin niin iso tunnelasti. Kolmas on vielä niin pieni ettei isälleen kykene mitään tuottamaan joten me lahjotaan sitten mun valinnoilla. Saa nähdä että miten sitten kun kasvaa isommaksi ja päivähoitolaisena alkaa tuottamaan niitä omia kädenjälkiä.
    Siipalle on kakku jääkaapissa tekeytymässä ja sellaiset aamiaishommat mietittynä jotka kykenen tuottamaan siinä "koska pääsee nukkumaan"-mielentilassa. Mä en oo koskaan oikein ymmärtänyt sitä "ei sen mun isä oo, miksi mun sitä pitäisi muistaa"-mentaliteettiä. Mitä sitten? Kyllähän nyt jokaista isää voi muistaa, oli se kenen isä tahansa, jos ei muuten niin edes onnittelemalla. Ja kyllä mä koen että mun lapsella on niin järjettömän hyvä isä että kyllä mä haluan häntä muistaa, vaikka hän nyt ei minun isä kuitenkaan ole. Eli juuri tuolla "jes, oot hyvä vanhempi"-meiningillä meilläkin mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi on aika yleinen toi "Etsä mun faija/mutsi oo. Mä muistan omaa isääni vain". Jonkunhan pitää ainakin se malli antaa aamukahvien keitosta sänkyyn. Meillä nää erikoisaamut on ihan valtavan tärkeitä just lapsille, ehkä hekin sitten aikuisina jatkavat samoin.
      Melkoisen mielenkiintoinen tuo hommaamasi kirja, kiinnostaisi täälläkin. Sitten kun olette testailleet, niin esittelehän joku huurteinen resepti?

      Poista
    2. Pistän reseptitoiveen korvan taakse :)

      Poista
  3. Ohhoh! Mies herätettiin palohälyttimen huutoon kun poltin pekonit. Koululaisille vedin hätäpäissäni "Hei tulkaas nyt auttamaan, ei se mun isä ole!" Soo soo, juuri kun väitin ajattelevani toisin.

    Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Isä ja kolme lasta legoja rakentamassa ja äiti sohvalla blogin ja teekupin kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinkki vastaisuuden varalle ;) pekonin voi kypsentää myös mikrossa ja ei käryä mikään.

      Poista
    2. Näinkö on? Yhtä rapea kuin uunissa? Paistinpannu onkin jo hylätty,kun uunin tulos on hyvä. Kiitän vinkistä :-

      Poista

Kiitos kommentistasi!